Meidän pienen perheen toinen isänpäivä

Viime lauantaina suuntasimme Lahteen Nikon sedän 50-vuotisjuhlille. Oli ihana nähdä Nikon sukulaisia. He ovat mukavia, aitoja ja aina niin hauskoja ihmisiä. 

Myöhemmin alkuillasta jatkoimme vielä Nikon isän ja hänen puolisonsa luokse nauttimaan viikonlopusta. 

Illalla Noelin jo nukkuessa, teimme viimeiset valmistelut seuraavan päivän isänpäiväbrunssia varten.

Sain siskoltani helpon Fazerin Mud cake -ohjeen, jonka perusteella leivoin ensimmäisen mutakakun yhdessä apulaisen, Nikon pikkuveljen kanssa. 

Leipomisen yksi parhain ja ehkä myöskin pakollinen osuus lopussa, on taikinan kaapiminen kulhosta suuhun. 

Omasta lapsuudestani muistan lämpimästi ne hetket kun vanhempani ottivat mukaan yhdessä leipomaan ja lopuksi saimme palkinnoksi kaapia viimeiset herkut kulhosta. 

 Isänpäiväbrunssilla juhlistimme kahta upeaa isää. Nautimme aamiaisen kiireettömästi syöden, jutellen, lahjoja avaten sekä kortteja lukien. Nikon pikkuveljen suloisen hauska Star Wars -kortti isälleen osui ja upposi niin että saimme makeat naurut.

Herkullinen isänpäiväbrunssi koostui mm. smoothiesta, erilaisista leivistä sekä croisanteista, letuista kermavaahdon ja nutellan kera sekä mud cakesta. Brunssin kruunasi samppanja.

Olen äärimmäisen kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta. 

Niko on välittävä ja rakasta isä Noelille. Hän on meidän arjessa läsnä, antaa paljon aikaa, leikkii, opettaa, opastaa sekä asettaa turvalliset rajat. 

Siskoni häät

Viime kuussa juhlistimme Camillan ja Mikin ihania häitä. Vihkiminen pidettiin Johanneksen kirkossa, jossa saimme yhdessä siskoni Carolinan kanssa kunnian olla morsiusneitoja.

Banch - Jesu, joy of man´s desiringin soidessa kävelimme alttarille päin yhdessä kukkaispoikien kanssa. Camilla oli valinnut itselleen Canon in D -kappaleen.
Morsian oli tyrmäävän kaunis kävellessään alttarille yhdessä isäni kanssa. Hänellä oli yllään upea tyköistuva pitsinen mekko sekä onnistunut meikki ja hääkampaus.

Vihkimisen kruunasi Elisabeth Ehrnroothin laulama kappale How long I will love you, joka sai useammat silmät kostumaan. 

Hääpari oli upea ja heistä huokui vahva rakkaus toisiansa kohtaan. 

Tässä lyhyt lainaus puheestani: "..Muistelen meidän lapsuutta lämmöllä. 

Yleensä viikonloppuisin Camilla herätti mut aikaisin aamulla leikkimään Barbeilla. Usein Barbi-leikit liittyivät rakkauteen.

Meillä on ollut kotona tiukka mutta rakastava kasvatus. Välillä teini-iässä uloslähdöt vaativat pieniä valkoisia valheita. 

Joskus lähdimme "mukamas" ulos lenkille, mutta heti nurkan takana riisuimme lenkkivaatteet pois ja heitimme ne muovipussissa puskaan odottamaan takaisin paluuta. Joskus karkasimme omakotitalon ikkunasta ja taas joskus iskä haki tytöt kotiin poikien luota. Joka kerta nolotti." 

Nyt aikaa on mennyt eteenpäin lapsuudesta/nuoruudesta ja olemme molemmat kasvaneet kypsiksi aikuisiksi sekä äideiksi. Osaamme edelleenkin hullutella ja irrotella. Ehkä enää ei vaan tarvitse karata ikkunasta tai piilotella juhlavaatteita lenkkivaatteiden alla. 

Olen iloinen siitä että siskoni on löytänyt elämäänsä ihanan miehen sekä hyvän isän. <3

Kokonaisuudessaan häät olivat todella kauniit, tunnelmalliset ja hauskat. 

Äärettömän onnellinen näistä kahdesta rakkaasta. He täydentävät toisiaan <3

Pienen pojan elämää

Puoli vuotta takana uudessa kaupungissa Tampereella.
Uuteen kaupunkiin tottuminen vei hetken aikaa. Olen viime vuosien aikana huomannut itsestäni sen, että kiinnyn helposti itselleni tärkeisiin paikkoihin. Tutusta ja turvallisesta, uuteen ja tuntemattomaan muuttaminen on sekä mieltä virkistävää mutta myös hieman jännittävää.
Tampereella ihmiset ovat hyvin leppoisia ja helposti lähestyttäviä. Meidän onneksemme täällä asui jo muutama ystävä, joten ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa.
Tampereella meillä on kiva koti, joka tuo lisää viihtyvyyttä uudessa kaupungissa asumiseen.

Meidän perheen pieni taapero otti ensiaskeleensa kolme kuukautta sitten. Hyvin pian sen jälkeen konttaaminen jäi. Kävelemään oppimisen myötä ei ole tullut kuuloonkaan, että rattaissa viihdyttäisiin pidempään, jos ei lainkaan. Sanoja "äiti" ja "isi" kuulee Noelin suusta päivittäin. Myös sanat "mummi" ja "kakka" on tullut pariin otteeseen. 

Kotona Noel tykkää laittaa aikuisten kengät jalkoihin ja kävellä niillä pitkin asuntoa. Voitte vaan kuvitella millainen meidän kenkäkaappi usein on. Välillä hän ottaa erilaisia esineitä käsiinsä ja leikkii soittavansa niillä, aivan kuten puhelimella. Heh, olisikohan oppinut sen meiltä.

Tämän pienen pojan elämää on ihana seurata. Joka päivä hän saa meidät hymyilemään hänen suloisen hauskoilla tempauksilla.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! 

Arboretum

Kävimme keskiviikkona ystäväni Ainon ja molempien poikiemme kanssa ottamassa syksyisiä kuvia Tampereen Hatanpään Arboretumissa. Puiston alueelle on istutettu useita eri puu-, pensas- ja kukkalajeja jotka ovat varustettu omilla nimikylteillä.
Puisto on kaunis nähtävyys ja se kerää puoleensa useita lenkkeilijöitä, kävelijöitä ja valokuvaajia.
Puistossa otetaan usein mm. hää-, ryhmä- ja joukkokuvia. Puistosta löytyy monia kauniita sekä kuvauksellisia paikkoja jossa voi ikuistaa itsellensä tärkeitä hetkiä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Disney World

Miamin matkan viimeisenä postauksena kuvia Orlandon Disney Worldista.

Orlandon visiitin toisena päivänä suuntasimme Nikon kanssa heti aamusta sairaalaan. Olin ollut jo muutaman päivän tosi kipeä. Sairaalassa vastaanotto oli lämmin ja lääkärille pääsy nopeaa. Muutaman tunnin levon, kipupiikkien ja kokeiden jälkeen minulla todettiin streptokokki.
Olin huojentunut siitä että kivuille löytyi syy ja sain siihen antibiootin. Ilman matkavakuutusta sairaalassa käynnin hinnaksi olisi tullut lähemmäksi kaksi ja puoli tonnia, huh!

Miamin matkan yksi tärkeimmistä kohokohdista minulle oli ehdottomasti Disney World. Sairastelun johdosta Disney Worldin visiitti ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, joten teimme nopeamman katselmuksen huvipuistosta. 

 Illalla automatkalla takaisin Miamiin satoi kaatamalla vettä ja salamoi. Tie oli pimeä, eteenpäin ei nähnyt kunnolla ja isoja rekkoja paljon liikenteessä. Olin myös aikaisemmin nähnyt alligaattorin autotien viereisessä joessa, joten pelkäsin että joudumme vesiliirtoon ja auto suistuisi pois tieltä. Halusin istua pelkääjän paikalla jotta voisin pitää kuskille seuraa ja myös samalla jännitin niin paljon etten halunnut nukahtaa. 

Onneksi pääsimme turvallisesti takaisin Miamiin ja jännityksestäni huolimatta auto pysyi tiellä. :D