sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arjen ilot ja haasteet

Viime kuukausien aikana olemme viettäneet Noelin kanssa vähän enemmän aikaa kahdestaan. Nikon työ vaihtui toiseen kaupunkiin ja jäimme Noelin kanssa vielä Tampereelle suorittamaan opintoni päätökseen. Opiskeluni on ollut kuin ikuinen prosessi. Olen silti itseäni kohtaan armollinen koska moni asia on vaikuttanut siihen, miksi en ole aikaisemmin valmistunut. Nyt aikuisiässä ja äidiksi tulemisen jälkeen olen saanut sitä tarvittavaa kypsyyttä. 
Opiskelijana olen myös viime aikoina huomannut sen miten helposti opin uusia asioita. Sisäistän kuulemani, olen ollut aidosti kiinnostunut sekä vaatinut itseltäni enemmän. Voin sanoa olevani iloinen oppija. 

Arjen haasteet 

Opiskelun, lapsen hoitamisen, reissaamisen sekä kodin pyörittäminen yksin ei ole aina helppoa. Varsinkin kun apujoukkoja ei ole. 
Välillä on niitä päiviä vaikka kuinka tekisit parhaasi niin silti kaikki menee mönkään. 
Yksi haasteellinen hetki on ollut meillä päivittäiset bussimatkat. Suurin osa vanhemmista tietää millaista on matkustaa yleisillä kulkuneuvoilla kun/jos lapsi itkee.  
Itse olen kokenut painetta siitä mitä muut ihmiset ajattelevat, kun en saa lastani rauhoittumaan.  
Vaikka kuinka olet yrittänyt kaikkesi niin joskus vaan keinot loppuvat. 
Kerran yksi ihana ihminen reagoi poikani itkuun suloisella äänellä sanoen "voi pieni, mikä on hätänä". Pelkästään se lyhyt lause ja meihin kohdistunut välittäminen sai minun omat epäluuloni pois. 
Jokainen vanhempi kokee välillä painetta ja jopa riittämättömyyden tunnetta. Haasteellisista hetkistä huolimatta meidän perheen arjesta löytyy kumminkin enemmän niitä iloisia ja mukavia hetkiä.

Löysin MLL:n sivuilta tekstin joka kiteyttää ajatukseni: "Tosielämässä on sekä iloisia ja innostavia asioita että haasteellisia, jopa tylsiä juttuja. Yhdessä ne muodostavat elämänmakuisen kokonaisuuden. Vaikka kaikkia hankalia asioita ei voi muuttaa, omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa. Lapsiperheen elämässä monet hankaluudet ovat tilapäisiä. Kun lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat. Myös omat taitosi vanhempana lisääntyvät."

Voimavarat

Yleensä kouluikäisille lapsille sekä heidän vanhemmille muistutetaan lapsen säännöllisistä ruokailuista sekä riittävän unen saannista. Nämä asiat myös jokaisen ihmisen tulisi huomioida päivittäin, jotta jaksaa.
Ruokailuissa olen helpottanut arkea tekemällä vuokiin kolmen - neljän päivän ruoat valmiiksi, kantanut mukana eväitä sekä huolehtinut tarpeellisesta veden saannista vesipullon avulla. Iltaisin ajoissa nukkumaan sekä suihkussa käymiset siirtänyt aamun sijaan iltaan.

 Näiden kuukausien aikana olen saanut vähän osviittaa siitä millaista elämä voi olla yksinhuoltajana. Arvostukseni yksinhuoltajaäitiä sekä -isiä kohtaan on kasvanut huomattavasti.







1 kommentti:

  1. Tää blogikirjoitus oli ihana muistutus siitä, että muutkin äidit kokevat samoja tunteita. Oma poikani täyttää alkukesästä 2 vuotta ja alkava uhma tuo omat haasteensa elämään. Kaupassa käyminen ja julkisilla liikkuminen itkupotkuraivarin saaneen lapsen kanssa eivät ole niitä äitiyden parhaita puolia. :D Monesti tuollaisina hetkinä vastaantulijan ystävällinen hymy tai sanat ilahduttavat suuresti. Kovasti tsemppiä opintojen, äitiyden ja kaiken kanssa. Kiva, että jaksat kaiken keskellä välillä myös ilahduttaa meitä muita blogikirjoituksilla. Teillä on todella suloinen poika!

    VastaaPoista